Sienestys on palkitseva harrastus, mutta se eroaa marjastuksesta yhdessä olennaisessa asiassa: tunnistamisessa. Osa Suomen luonnonsienistä on myrkyllisiä, ja jotkin niistä muistuttavat syötäviä lajeja. Siksi sienestyksen aloittamisessa kannattaa edetä rauhassa, oppia muutama laji kerrallaan ja mieluiten kokeneemman seurassa. Kun perusasiat ovat hallussa, sienimetsä tarjoaa vuodesta toiseen upeita satoja.
Aloita kokeneemman seurassa
Hyvä tapa aloittaa sienestys on lähteä metsään jonkun kanssa, joka osaa jo. Kokenut sienestäjä näyttää lajit maastossa, kertoo mihin yksityiskohtiin kannattaa kiinnittää huomiota ja korjaa virheelliset tulkinnat heti paikan päällä.
Jos tuttavapiirissä ei ole sienestäjää, kannattaa etsiä opastettu sieniretki tai sienikurssi. Monet luontojärjestöt ja kansalaisopistot järjestävät niitä syksyisin.Nämä ovat erinomaisia tapoja saada varmuutta ensimmäisiin lajeihin.
Opettelin itse sienestyksen perusteet äitini kanssa. Hän keräsi pääasiassa sienisalaatin tarpeiksi kangasrouskuja sekä kelta- ja suppilovahveroita – muutama laji, jotka hän tunsi hyvin. Se on hyvä lähtökohta: parempi osata ensin muutama laji varmasti.
Opettele muutama laji vuodessa
Sienestystä ei kannata yrittää oppia kerralla. Itselläni on toiminut tapa opiskella laji tai kaksi vuodessa, jos sopivia tunnistus kandidaatteja on kohdalle osunut. Mieluiten kerään kuitenkin niitä vanhoja ja tuttuja.
Kun keskityt muutamaan, ehdit nähdä ne useassa eri kasvuvaiheessa ja kasvupaikassa, ja tunnistus muuttuu vähitellen varmaksi. Seuraavana syksynä voit halutessasi laajentaa valikoimaa.
Hyviä aloituslajeja ovat esimerkiksi keltavahvero eli kantarelli ja suppilovahvero. Ne ovat yleisiä, maukkaita ja eivätkä vaikeimmasta päästä oppia. Pikkuhiljaa opit hahmottamaan minkälaisista metsätyypeistä niitä löytyy. Keltavahvero on värinsä puolesta helppo löytää metsästä, ja sillä on selkeät tuntomerkit – mutta sekin on mahdollista sekoittaa toisiin sieniin.
Pelkkä kuva ei riitä tunnistukseen
Sienen tunnistaminen pelkän kuvan perusteella on usein vaikeaa tai mahdotonta. Moni ratkaiseva tuntomerkki on sellainen, jota kuvasta ei näe – heltat tai putkilot, jalan rakenne, sienen tuoksu, maitiaisneste, värinmuutos leikkauspinnassa...
Juuri tästä syystä monissa sieniaiheisissa Facebook-ryhmissä on kielletty kysymästä "mikä sieni tämä on?" pelkän valokuvan perusteella. Kuvan perusteella annettu tunnistus voi olla väärä, ja seuraukset voivat olla vakavia. Paras että se tunnistaa varmasti, joka laittaa myös ruoaksi.
Sienisovelluksista voi olla apua tunnistuksessa, ja ne ovat kätevä lisäapu maastossa. Niihin ei kuitenkaan pidä luottaa yksin – ne erehtyvät. Hyvä suomalainen sienikirja kannattaa aina pitää käden ulottuvilla metsäreissulla. Kirja kertoo tuntomerkit kattavasti ja mainitsee myös sekaannusvaarat, joita sovellus ei välttämättä nosta esiin.
Jos et ole varma, älä laita koriin
Perussääntö on yksinkertainen ja ehdoton: jos et ole tunnistuksesta täysin varma, jätä sieni metsään. Älä laita sitä koriin kotona tarkistettavaksi – epävarma sieni voi sekoittua muuhun saaliiseen ja pilata koko korin käyttökelpoisuuden.
Varmuus tarkoittaa tässä aitoa varmuutta, ei arvausta joka tuntuu oikealta. Yksikään sieniateria ei ole sen riskin arvoinen.
Varusteet ja retkelle valmistautuminen
Sienestykseen sopii ilmava kori tai kangaskassi – muovipussissa sienet hikoilevat ja pilaantuvat nopeasti. Ota mukaan pieni, mielellään harjallinen, sieniveitsi sienten irrottamiseen ja puhdistamiseen sekä se sienikirja. Pukeudu maastoon sopivasti ja varaudu säähän.
Sienimetsässä liikutaan usein syrjemmässä ja syksyn hämärtyvissä olosuhteissa, joten turvallisuuteen kannattaa kiinnittää huomiota – kokosimme neuvot oppaaseen vinkkejä metsässä liikkumiseen marja- ja sienireissuilla.
Milloin ja mistä lähteä
Sienikausi ajoittuu Suomessa loppukesään ja syksyyn, ja se vaihtelee lajin ja sään mukaan. Sateiset jaksot lämpimän sään jälkeen ovat usein parhaita. Monet ruokasienet viihtyvät havu- ja sekametsissä, ja hyvät sienipaikat kannattaa painaa mieleen – ne tuottavat usein satoa vuodesta toiseen.
Aloita läheltä kotia tutuista metsistä. Kun maasto on tuttu, voit keskittyä sienten tarkasteluun sen sijaan että jännittäisit suunnistusta.
Muista myös kohdella metsää hyvin: aiheesta lisää oppaassa kunnioita metsää ja poimi vastuullisesti.
Käsittele saalis huolella
Puhdista ja käsittele sienet samana päivänä. Tarkista siksi aina lajikohtaiset ohjeet ennen valmistusta. Arvatenkin myös saaliin käsittelyssä kokenut sienestäja on korvaamaton apu, koska jotkin lajit ovat väärin valmistettuna jopa tappavan myrkyllisiä.
Eri sienille löydät valmistus- ja käsittelyohjeita mm. ruokaviraston(ruokavirasto.fi) sivuilta, kotimaisista kirjoista tai sieniseurojen julkaisemista eri materiaaleista.
Myös erilaisista keskusteluryhmistä saatat löytää hyviä vinkkejä esimerkiksi hyvien sienikirjojen valintaan. Kannattaa kuitenkin muistaa että lähdekriittisyys on näin tekoälyn aikakautena entistäkin tärkeämpää.
Entä jos saalista tulee liikaa?
Hyvänä sienivuonna saalista voi kertyä enemmän kuin omaan käyttöön tarvitsee. Ylimääräiset sienet voi myydä eteenpäin, ja itse poimittujen luonnonsienten myynti on Suomessa yleensä täysin verovapaata – ehdot käymme läpi oppaassa marjojen ja sienten myynnin verotus. Halutessasi voit jättää oman myynti-ilmoituksen ja myydä saaliisi suoraan ostajalle.
Jos marjastus kiinnostaa sienestyksen ohella, lue myös ensimmäistä kertaa marjametsälle.
Yhteenveto
Sienestystä aloittaessa kannattaa edetä maltilla: lähde liikkeelle kokeneemman seurassa, opettele muutama helppo laji kerrallaan ja pidä hyvä sienikirja mukana metsässä. Muista, ettei pelkkä kuva riitä tunnistukseen, ja jos et ole varma, jätä sieni metsään. Ja muista että ihan yhtä "coolia" kerätä pelkkiä kanttarellejä!
Mukavia sienireissuja!